Pärjäävätkö ulkomaalaiset valokuvaajat hyvin Suomessa?

Suomessa toimi ammattivalokuvaajia jo 1840- ja 50-luvulla. He palvelivat suhteellisen pienen kansanosan suhteellisen vähäisiä kuvaustarpeita. Vain harvat herrat ja rouvat halusivat kuvauttaa itsensä. 1850-luvulla osattiin kuvata jo ulkotiloissakin. Muotokuvien lisäksi kuvattiin kaupunkinäkymiä ja kulttuurimaisemia, kuten järvimaisemia ja peltonäkymiä. Myös aikansa uutuusrakennukset pääsivät kuvattaviksi. Myös vähävaraisten elämää esimerkiksi Katajanokan silloisella slummialueella taltioitiin jälkipolvien nähtäväksi. 1860-luvulta lähtien valokuvaajat olivat läsnä kaikissa tärkeissä tapahtumissa, kuten keisarin Suomen-vierailuissa.

1880-luvulla kamerat olivat kehittyneet sellaisiksi, että niiden kanssa pystyi helposti liikkumaan luonnossa. Samaan aikaan päätään nostanut kansallisaate tarvitsikin valkokuvaajia, jotka voisivat ikuistaa Kolin maisemia, karjalaisia runonlaulajia ja muita kansallistunnetta ja kansamme historiaa ilmentäviä aiheita. Lönnrot keräsi runoja, I.K. Inha puolestaan kuvia – tullen kutsutuksi jopa Suomen kansallisvalokuvaajaksi.

1800-luvun lopussa myös tavallinen kansa tahtoi ikuistaa perherituaalinsa ”peiliin, millä on muisti”. Kihlajaiset, häät, kastajaiset ja hautajaiset olivat hetkiä, jolloin oltiin valmiita maksamaan valokuvaajan palveluksista. Valokuvaaminen oli kunniallinen ammatti myös naisille. Eniten oli ateljeekuvaajia, ja seuraavaksi eniten harrastajakuvaajia sekä kyläkuvaajia tai kierteleviä valokuvaajia.

Valokuvia ripustettiin esille ja niistä tehtiin postikortteja. Vuonna 1921 Suomen Kuvalehti otti käyttöön syväpainokoneen, jolloin sanomalehtiinkin saatiin runsaasti hyvälaatuisia kuvia. Kuvalehtien ja -kirjojen määrä lisääntyi – hyvä esimerkki on Maakuntiemme kauneus vuodelta 1933.

Maailmansotien alkaessa lehtikuvaajia oli jo runsaasti, ja kasvanut kilpailu pakotti kuvaajat erikoistumaan eri aiheisiin. Tänä päivänä hyviä ja erikoistuneita valokuvaajia on niin paljon, että alalla on todella vaikea pärjätä.

Valokuvaus työllistää pienen joukon suomalaisia

Valokuvaaja

Valokuvauksen digitalisoituminen on tehnyt ammattivalokuvaajista ja valokuvakehittämöistä lähes tarpeettomia. Lähes jokaisella suomalaisella on taskussaan kännykkä, minkä kameralla saa otettua laadukkaita kuvia aina tarpeen tullen. Kuvia voi hakaa netissä miljoonien ihmisten ulottuville. Jos joku tarvitsee kuvaa blogiinsa tai lehtiartikkeliinsa, hän saa sen joko ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi netistä.

Lehtikuvista maksetaan enää vain vähän

Yksi lehtikuva maksoi paljon vielä 1990-luvulla, eli 30 vuotta sitten. Sittemmin valokuvaaminen ja kuvan käsitteleminen on muuttunut vielä helpommaksi, joten kuvien hinta on laskenut tarjonnan ylittäessä kysynnän. Lehtikuvan hinta on nykyään vain 0–10 dollaria.

Useat lehdet saattavat käyttää saman freelancer-lehtikuvaajan palveluita. Osa kuvista ostetaan kuvapankeista, mistä saa koti- ja ulkomaisten kuvaajien kuvia käyttönsä muutamilla euroilla. Usein lehden toimittaja ottaa itse valokuvansa, jolloin valokuvaajaa ei tarvita mukaan lainkaan.

Valokuvaajan muita työllistymismahdollisuuksia

Suomalainen valokuvaaja voi ansaita leipänsä myös kuvapankkien kautta, häävalokuvaajana, mallikansiokuvaajana tai valokuvauksen opettajana. Vaikka valokuvaamisella on hankala tienata leipänsä, haaveilee moni valokuvaajan ammatista, joten valokuvauksen opettajia tarvitaan yhä. Myös kansalaisopistot tarvitsevat valokuvauksen opettajia, sillä monet harrastajakuvaajat tahtovat kehittä paremmiksi luonto-, lintu- tai vaikka selfie-kuvaajiksi.

Kuvapankissa kaupaksi saadusta kuvasta ei saa kuin kolikoita, mutta kuvia myymällä voi yrittää kerätä mainetta ja saada rahakkaampia keikkoja. Häävalokuvauksen ja mallikansiokuvauksen lisäksi valokuvaaja voi erikoistua esimerkiksi eroottiseen buduaari-kuvaukseen tai lemmikkikuvaukseen.

Valokuvaamot ovat yleensä pitkälle erikoistuneita

Valokuvaaja saattaa löytää työpaikan valokuvaamosta, mitkä ovat yleensä erikoistuneet joko koulukuvaukseen, lehti- ja mainoskuvaukseen tai ilmakuvaukseen. Koulukuvaus on suhteellisen vakaata liiketoimintaa niille, jotka ovat saaneet ”jalan oven väliin”.

Suomessa toimiva valokuvaaja voi olla vieraskielinenkin. Koulukuvaajan on puhuteltava lapsia suomeksi, mutta varsinkin ilmakuvauksessa on ulkomaisia yrittäjiä. Tarvittaessa he käyttävät käännöstoimistopalveluita. Eniten ilmakuvauksia tilaa julkinen sektori, sillä niitä tarvitaan muun muassa metsäinventointien yhteydessä, ja vieläpä muutaman vuoden välein.

Valokuvaamoissa saatetaan myydä myös valokuvaustarvikkeita sekä passi- ja viisumikuvia. Passikuvista veloitetaan yleensä noin 20 euroa, joten jopa tuhansien eurojen arvoiset järjestelmäkamerat ovat parempi myyntiartikkeli valokuvaamoille.

Suomessa on myös valokuvataiteilijoita

Osa valokuvaajista on valokuvataiteilijoita, jotka pitävät näyttelyitä, saavat apurahoja ja myyvät kuviaan kaikkialle maailmaan. Moni valokuvaaja haaveilee siitä, että voisi keskittyä taiteeseen sen sijaan, että joutuisi miellyttämään asiakasta ja taistelemaan toimeentulosta. Monelle se jää pelkäksi haaveeksi, sillä jos Suomessa on vaikea tulla toimeen ammattivalokuvaajana, on se vielä vaikeampaa valokuvataiteilijoille.

Myös Suomessa asuva ulkomaalainen taiteilija voi hakea eri säätiöiden ja muiden tahojen taiteilija-apurahoja. Apurahat eivät ole järin suuria. Valokuvaaja voi saada esimerkiksi 24 000 euroa 12 kuukaudeksi, eli 2000 euroa per kuukausi.

Haaveena mallin ura? Vinkkejä mallikansion kokoamiseen

Napakoru

Moni nuori tyttö haluaa malliksi, mutta alalle ei ole helppo työllistyä. Varsinkin pääkaupunkiseudulla toimii mallitoimistoja, mitkä ottavat listoilleen suurin piirtein jokaisen sisään kävelleen (ehkä postinkantajaa lukuun ottamatta), mutta työllistymistä ne eivät takaa. Mallien vuosiansiot vaihtelevat pyöreän nollan ja reilun 20 000 euron välillä. Vain harvasta mallista tulee kansainvälinen huippumalli, jolla on varaa ostella arvokiinteistöjä ja lentää yksityiskoneella seurapiiritapahtumasta toiseen. Monen mainosmallin tulot ovat niin pienet, ettei niillä ostella kuin korkeintaan napakoruja netistä

Kaikkien alasta haaveilevien on hyvä tietää, että tie voi olla kivikkoinen. Ei kuitenkaan kannata luopua toivosta, sillä joillain unelmilla on tapana toteutua. Mallin urasta haaveileville tarjotaan mallikouluja ja mallikansioita. Lue lisää mallikansiosta ja siitä, mitä siitä kannattaa maksaa. 

Mikä on mallikansion hinta?

Jotkut mallitoimistot vaativat, että malliksi hakevilla pitää olla mallikansio omasta takaa. Mallitoimistojen välillä on suuria eroja: toisille riittää, että malliehdokas lähettää itsestään selfien, kun taas toiset vaativat kandidaattia ostamaan kuvauksen ja mallikansion heidän kauttaan. Kalleimmillaan mallitoimiston valokuvaaja veloittaa kuvauksesta ja kansiosta jopa tuhat euroa. Noin 500 euroa on melko yleinen summa, vaikka mallikansion voi hankkia jo sadallakin eurolla. 

Ammattivalokuvaaja veloittaa mallikansion puolenkymmenestä kuvasta muutaman satasen, mutta jos tuntee taitavan harrastelijavalokuvaajan tai valokuvausalan opiskelijan, saa toimivan mallikansion pienemmälläkin budjetilla. Aloitteleva malli ei tarvitse suureellista mallikansiota, vaan pari hyvää kuvaa riittää. Mallin vaatteilla ei ole väliä, mutta ammattitaitoisesti toteutettu meikkaus ja kampaus saattavat parantaa mallin työllistymismahdollisuuksia. Hyvä mallikansiokuva on selkeä, rento ja ajaton, ja se kertoo jotain mallin persoonasta. Mallin on hyvä poseerata erilaisissa kuvakulmissa ja ilmehtiä, jotta tulevat työnantajat saavat käsityksen siitä, millainen malli on kameran edessä. 

Ammattitaitoinen valokuvaaja osaa ohjata mallia ottamaan erilaisia poseerausasentoja, joten malliksi haaveilevan ei ole pakko käydä mallikurssia ennen mallikansion tekemistä. Mallikurssi voi kuitenkin olla hauska kokemus. Mallikurssin aikana saa esiintymiskokemusta ja -varmuutta, ja niistä on hyötyä muussakin elämässä. Mallikurssin aikana harjoitellaan niin poseeraamista, lavaesiintymistä, kävelemistä, vaatteiden esittelyä kuin studiotyöskentelyäkin. Lisäksi mallikurssilla annetaan koulutusta meikkaamiseen ja pukeutumiseen liittyen. Joskus mallikurssiin sisältyy mallikansiokuvaus. Tällaisesta koulutuksesta ja mallikansiosta voi varautua maksamaan ainakin noin 400 euroa. 

Vielä muutama vuosi takaperin mallit kulkivat paikasta toiseen mallikansio kainalossa. Fyysistä kansiota ei enää lähetellä asiakkaille – tai mallitoimistoille –, vaan mallikansiot ovat tänä päivänä sähköisiä. 

Tarvitaanko mallikansiota laisinkaan?

Jotkut mallitoimistot ovat saaneet syytteitä siitä, että ne rahastavat nuorten mallihaaveilla ottaen listoilleen kaikenlaisia nuoria – myös sellaisia, joilla ei oikeasti ole mahdollisuuksia menestyä mallimaailmassa. Vaikka on odotettavissa, ettei kandidaatti työllisty, mallitoimisto on saattanut velvoittaa häntä tilaamaan 600–1000 euron hintaisen mallikansion. Lisäksi töiden hankkiminen on jätetty malliehdokkaan vastuulle, jolloin mallitoimistolla ei ole käytännössä mitään muuta tehtävää kuin valokuvausten järjestäminen. On kerrottu myös tapauksista, jolloin nuoren vanhemmilta on veloitettu tuhansia euroja malliksi haluavan tytön viemisestä ulkomaille tapaamaan mallitoimistojen agentteja – ilman, että reissusta olisi oikeasti ollut hyötyä malliehdokkaan uran kannalta. 

Kaunis nainen

Korkea hinta ei automaattisesti tee mallikansiosta sen parempaa. Oikeat mallitoimistot, mitkä valikoivat mallinsa hyvin tarkasti, järjestävät testikuvaukset ja mallikansiot mallien puolesta. Oikea mallitoimisto tietää, että kotimaisen naismallin on oltava ainakin 174 cm pitkä, ja että ulkomailla vaaditaan 180 cm pituutta. Miehen on oltava 184–189 cm pitkä. Lyhyille malleille ei ole mahdollisuuksia ammattimallina, minkä lisäksi mallin on oltava hoikka (naisten koot 34–36, ja miesten 48–50). Mallilta odotetaan myös hyvää ihoa, hyväkuntoisia hiuksia, persoonallista ulkonäköä ja rentoutta kameran edessä. 

Mainoskuvaukset, joihin tarvitaan ”taviksia”, menevät usein valokuvaajien tai mainostajien tuttaville. Palkaksi saa kuvauksissa käytetyn vaatteen tai korkeintaan satasen. Ammattimallit saavat kuvauspäivästä korkeintaan 2000 euroa, mistä mallitoimisto ja verokarhu ottavat osansa. Matkakorvauksia ei yleensä makseta, eikä castingistä (koekuvauksestakaan) saa rahaa. 

Jos haluat malliksi ja olet sopivan kokoinen, mutta et ole vielä saanut yhteydenottoja somessa, mene käymään mallitoimistossa tai lähetä selfiellä varustettu yhteydenotto sähköisesti. Mallitoimistossa osataan kertoa, ottavatko he sinut koekuvauksiin, vai olisiko sinun parempi keksiä itsellesi jokin uusi unelma.

Miten tulla ammattimaiseksi valokuvaajaksi?

Valokuvaaja

Valokuvaaja on monen haaveammatti. Valokuvaajan työ näyttäytyy jännittävänä, kiehtovana, jopa seksikkäänä. Kuuluisat valokuvaajat saavat mediatilaa ja pitävät omia näyttelyitä.

Totuus on hieman toisenlainen. Vain ani harva valokuvaaja saa mainetta ja kunniaa, ja pääsee osallistumaan mielenkiintoisiin tapahtumiin tai projekteihin. On melkoinen lottovoitto, jos pääsee jonkin tiimin mukaan ulkomaille tai saa järjestettyä näyttelyn jossain vakavammin otettavassa paikassa kuin kotikylän kirjaston aulassa.

Moni valokuvaaja kamppailee jokapäiväisen elantonsa hankkimisen kanssa. Puhelin ei soi eikä sähköposti laula, vaikka on hääsesonki kuumimmillaan. Kaikilla on nykyään kamera koko ajan taskussa, sillä enää harvalla on kapulamallin puhelin, mistä ei löydy kuvausominaisuutta. Valokuvaajasta on helpompi tinkiä kuin vaikkapa hääpuvusta tai pitopalvelusta. 

Hääkuvausten lisäksi valokuvaaja joutuu kilpailemaan passi- ja ylioppilaskuvien ottamisesta. Kukaan ei ymmärrä, miksi valokuvaajan on laskutettava sata euroa parista kuvatulosteesta – valokuvahan on otettu parissa minuutissa! Valokuvaajan on kuitenkin saatava palkkaa myös editointiin kuluvalta ajalta, ja saatava muutkin kulunsa katettua. 

Kovalla työllä ja sinnikkyydellä valokuvaajakin voi saada nimeä, ja löytää uusia asiakkaita. Markkinointi ja erikoistuminen ovat valokuvaajan menestymisen avaintekijöitä. 

Valokuvaajaksi ilman koulutusta?

On mahdollista tulla ammattimaiseksi valokuvaajaksi ilman koulutusta. Jos haluat vakityön valokuvaajana esimerkiksi jonkin lehden tai verkkokaupan valokuvaajana, on koulutuksesta suurta etua rekrytointivaiheessa. Valokuvausopetusta saa sekä ammattikoulussa että ammattikorkea- ja yliopistotasolla. Myös oppisopimuskoulutus on mahdollinen. Itseoppinut valokuvaaja saattaa saada ammattinimikkeen ja erikoisammattitutkinnon myös näyttötutkintona.

Jos perustat oman yrityksen ja myyt palveluitasi suoraan kuluttajille, kiinnostavat heitä enemmän referenssisi kuin koulutustaustasi. Pyydä lupa valmiiden tuotteiden käyttämiseen markkinointitarkoituksessa, jos erikoistut henkilö- tai eläinkuvaukseen. Julkaise ottamiasi ja käsittelemiäsi kuvia Instassa, Facessa, Twitterissä ja omilla kotisivuillasi. Näin asiakkaat pääsevät tutustumaan sinun kädenjälkeesi, eikä heidän tarvitse ostaa niin sanotusti sikaa säkissä. 

Lähes kaikki valokuvaajat ovat aloittaneet uransa harrastelijana. Osa on saanut keikkaa jo tässä vaiheessa nettiportfolionsa tai verkostojensa kautta. Ammatikseen valokuvaavien mielestä selfieiden ja maisemakuvien ottaminen ja niiden julkaiseminen sosiaalisessa mediassa ei ole sama asia kuin valokuvausharrastus, vaan valokuvausharrastukseen liittyy kiinnostus alaan. Kiinnostus ilmenee erilaisten efektien, asetusten ja linssien käytön opiskeluna, jatkuvana uuden tiedon hankintana ja omien kuvien kriittisenä arvioimisena. Kehittyäkseen valokuvaajana on hyvä lukea alan kirjallisuutta, osallistua erilaisille kursseille, katsella opetusvideoita netissä – ja tietenkin kuvata aina ja kaikkialla. 

Valokuvausharrastuksesta voi syntyä kokopäivätyö, osa-aikatyö tai oma yritys. Valokuvaaja voi laskuttaa palveluksistaan myös jonkin laskutuspalvelun kautta, eli toisin sanoen toimia kevytyrittäjänä. Kevytyrittäjyys on hyvä vaihtoehto omalle yritykselle, jos tekee keikkaa vain satunnaisesti, eikä vakitöiltään ehdi kiinnittää huomiota esimerkiksi kirjanpidon hoitamiseen. Myös työttömät voivat tehdä valokuvauskeikkaa laskutuspalvelujen kautta menettämättä oikeuttaan työttömyysetuuteen. Laskutuspalvelun tilillesi siirtämä keikkapalkkio tulkitaan palkkana, ja työttömyysetuus sovitellaan se suuruuden mukaan.

Mitä tehdä, jos ei ole tarpeeksi varaa ammattimaisiin välineisiin?

Ammattikamera

Valokuvaaja tarvitsee ehdottomasti oman kameran. Tänä päivänä älypuhelimissa on erittäin laadukkaita kameroita, joihin voi hankkia lisävarusteita parempien kuvien ottamiseksi. Ammattivalokuvaajalta tulee kuitenkin löytyä laadukas järjestelmäkamera erilaisine linsseineen. Hyvä järjestelmäkamera, vedenpitävä kantolaukku ja pari linssiä erilaisiin kuvausolosuhteisiin maksavat helposti useamman tonnin verran. Jos tilillä ei ole tarpeeksi varaa ammattimaisiin välineisiin etkä enää usko joulupukkiin, tarvitset lainaa. Täältä löydät parhaat lainat. Lainan turvin voit alkaa tavoitella unelmaasi.

Miten löytää asiakkaita?

Jokaisen uuden yrittäjän haaste on löytää uusia asiakkaita. Mitä paremmin olet kouluttautumisen ja työharjoittelujakson tai harrastelijavaiheen aikana verkostoitunut, sitä helpompaa on löytää maksavia asiakkaita.

Palveluntarjoajia ei enää etsitä keltaisilta sivuilta tai kaupan seinältä, vaan netistä. Tasokkaat kotisivut, joilla on hinnasto, yhteystiedot ja yhteydenottolomake, ovat digimarkkinoinnin kivijalka. Nettisivuilla julkaistut kuvat toimivat portfolionasi. Hinnoilla kilpailu on kestämätöntä. Toki voit antaa uusille asiakkaille alennusta, mutta aina löytyy joku, joka tekee halvemmalla. Kannattaakin panostaa palvelun laatuun. Mitä helpompaa ja nopeampaa kanssasi on asioida, sen parempi. Laadukkaat kuvat ja hyvä palvelu saavat asiakkaan palaamaan ja suosittelemaan sinua muillekin.

Erotut massasta erikoistumalla johonkin valokuvauksen osa-alueeseen, tyylin tai muuhun linjaan. Eroottissävyiset huomenlahjakuvat, raskauskuvat, lemmikkipotretit tai mahdollisimman lapsiystävällinen muotokuvapalvelu ovat hyviä ideoita. Myös somenkestävistä fitness-kuvista ollaan valmiita maksamaan tänä päivänä.